Historia

Yhdistyksen historian voidaan katsoa alkaneen keväällä 1985, kun kymmenisen noutajan omistajaa kokoontui Nurmon Osuuspankin kerhotilaan keskustelemaan alueellisen noutajakoirayhdistyksen perustamisesta Etelä-Pohjanmaalle.

Saman vuoden syksyllä järjestettiin Nurmossa Paluuperän majalla noutajien koulutusviikonloppu ja yhdistyksen perustava kokous. Kokoukseen osallistui kolmisenkymmentä henkilöä ja yhdistyksen nimeksi valittiin yksimielisesti Lakeuden Nuuskut. Nimi sai väistyä vuonna 1990, jolloin yhdistyksen nimi muutettiin Lakeuden Noutajakoirayhdistykseksi. Perustavan kokouksen jälkeen aloitettiin koulutukset Seinäjoella, Lapualla, Kauhajoella, Kurikassa ja Jurvassa. Kouluttajille kertyi satoja ja taas satoja ajokilometrejä heidän ajaessaan paikkakunnalta toiselle kouluttamaan innokkaita noutajanomistajia. Myös koulutettavat kiersivät eri paikkakunnilla pitkien etäisyyksien lannistamatta innokkaita noutajaharrastajia.

Ensimmäisessä syyskokouksessa valittiin yhdistykselle logo. Valituksi tuli seinäjokelaisen Saija Sahlgrenin tekemä logo, jossa on kultainennoutaja ja labradorinnoutaja Etelä-Pohjalaisessa lato-maisemassa. Logo on edelleen yhdistyksen logona.

Yhdistyksen jäsentiedotteen nimestä järjestettiin nimikilpailu vuonna 1993, jolloin Pajurannan Hannun ehdotus voitti ja sen jälkeen jäsentiedote on kulkenut Keheveli-nimellä. Keheveli on pohjalaistettu kirjoitusasu sanasta ”kehveli”.***

Yhdistystä voidaan pitää noutajien agilitymestaruuden alullepanijana, sillä vuonna 1997 yhdistys järjesti Suomen ensimmäisen Noutajamestaruuskisan. Silloin vielä kisa käytiin epävirallisena, mutta vuonna 1999 kisa oli jo virallinen ja silloinkin järjestäjänä toimi Lakeuden Noutajakoirayhdistys.

Yhdistys on ollut alullepanevana voimana myös toisenlaisessa tapahtumassa. Vuonna 2001 yhdistyksemme nimittäin järjesti koiraväen jouluhartauden, ensimmäisen lajiaan Pohjanmaalla. Hartauteen olivat tervetulleita niin koirat kuin omistajatkin ja Laihialle tuli väkeä ympäri Etelä-Pohjanmaata.

Vuosien varrella yhdistys on järjestänyt lukemattomia virallisia ja epävirallisia kokeita. Kaiken tämän päälle kun lasketaan leikkimieliset tapahtumat, kuten Damit, Talvipäivät ja kesäleirit, sekä muut koulutustapahtumat ensiapukursseista trimmauskoulutuksiin, niin tapahtumia on varmasti riittänyt kaikille ikään, tasoon ja kunnianhimoon katsomatta.

Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen tärkein voimavara on sama kuin kaikilla muillakin yhdistyksillä, eli aktiiviset jäsenet. Talkoohenkeä, tai kuten Pohojammaalla sanotaan ”kökkäporukkaa”, on löytynyt aina tarpeeksi: silloin kun väkeä on ollut vähän, on se ollut sitäkin ahkerampaa. Lähes poikkeuksetta tuomarikertomuksista olemme saaneet lukea, että koepaikoilla on ollut rento tai jopa hilpeä tunnelma ja silti, tai ehkä jopa siitä syystä, koejärjestelyt on hoidettu moitteettomasti.

***kehveli: poikaviikari, lievä manaus, Inkerin suomessa ja karjalassa kehvel, savi- tai hiekkapenkka meressä ja järvessä, meren matalikko. Virossa kehvel on kivinen ranta ja rantamatalikko. Lönnrotin mukaan suomen ketvel oli kapea ja pitkä niemi, kelvele niemi. Alkumuotona on pidetty vanhaa länsisuomalaista sanaa kethvel, matala rantakivikko. Se on hankala, kun sen läpi joutuu veneineen rantautumaan. Myöhemmin sana alkoi tarkoittaa yleisesti harmia ja harmin aiheuttajaa.

(Veijo Meri: Sanojen synty. Suomen kielen etymologinen sanakirja. Gummerus 1991)

kehveli: ark. lievänä kirosanana: peijakas, perhana, turkanen, halvattu, ryökäle.

(Suomen kielen perussanakirja 1. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1990)